Viherrakentamisen historiasta lyhyesti

Viherrakentamisen alku oli vaatimaton

1900-luvun alkupuoli – 1960. Vähän tunnettuja viherrakennusyrityksiä. Svante Olssonin värväämä Oskar Skogström. Paul Olsson. Puutarhataito Oy, Onni Savonlahti, Puutarhatoimisto Oy, Puutarha- ja kasvihuonerakentajat Oy (Ville Blomqvist), Asuntosäätiö.
 
• Enemmän julkisten, kartanoiden ja edustustilojen viherrakentamista kuin yksityistä viherrakentajayritysten historiaa.
 
Viherrakentamisen käsitteen muuttuminen kuvaa alan kehitystä:
• Anleggari
• Puutarhanperustaja
• Puutarhanrakentaja
• Viherrakentaja
• Viher- ja ympäristörakentaja
 
1900-luvun alusta 1960-luvulle kehitys on verkkaista
• Paarit yleinen tavaransiirtoväline 1920-luvulla
• Kumipyörät kottikärryihin 1940-luvun lopulla
• 1930-luvulla autoja alettiin käyttää tavaran siirrossa, kuormakoko 2-2,5 kuutiota, käsipelillä lastaus ja tyhjennys
• 1940-luvulla yleistyi jyrsin

• Kaivinkone tuli 1950-luvulla. Työntekijät pelkäsväti, että työt loppuvat!

1956 perustettiin Puutarhanrakentajat ry. Sen jäseniksi liittyi sekä kuntien että yksityisten palveluksessa olevia viheralan ammattilaisia, samoin viherrakentajayrittäjiä.

Ensimmäisenä vuonna asetettiin 7 toimikuntaa:
1. Urakkatyön hinnoittelu
2. Urakkatyösopimuksen asiasisältö
3. Hyvien työtapojen määrittely
4. Vanhan puutarharakentamistiedon kokoaminen
5. Ammattitaitoisten puutarharakentajien tutkintovaatimukset
6. Kurssien järjestäminen puutarhanrakentajille
7. Laskutyösopimus
 
Toimikuntien otsikoista voi todeta, että aivan samoista asioista keskustellaan edelleen, sisältö ja taso on muuttunut. Monissa asioissa on toki päästy eteenpäin.
 
1960-luvulla viherrakentajayrityksiä alkoi syntyä ja alettiin keskutella oman yhdistyksen perustamisesta. Vuonna 1969 käynnistyi yhdistyksen perustamiskeskuskstelut vuonna 1970 syntyi Viheraluerakentajat ry, jonka perustavoitteena on ollut alusta asti ajaa viherrakentajayrittäjien asiaa. Puutarhanrakentajat ry säilyi henkilöyhdistyksenä.
 
Otteita toiminnanjohtaja Seppo Närhin alustuksesta 26.3.2014 ex-puheenjohtajien paneelikeskustelussa.
 

Historiasta tähän päivään

Vaikka jäsenyritysten tieto ja osaaminen ovat tällä hetkellä hyvällä mallilla, niin on matkan varrella ollut myönteisten muistojen ja kokemusten lisäksi myös ongelmia. Vaikutuskanavien ja oman kattojärjestön (VYL:in) aloituskuviot ovat teettäneet paljon työtä. Siinä työssä yhdistys on ollut kaiken aikaa hyvin aktiivinen.

Alkutaipaleella olivat lisäksi pääkaupunkiseudun yritykset kehittelemässä omaa yhdistystään.

Muutoinkin meno alalla oli enemmän tai vähemmän ”villiä”. Viheralan yrityksiä ei alkuvuosina kovinkaan paljoa arvostettu tai noteerattu esim. rakennustyömailla tai vaikka kuntasektorilla. Edunvalvontatyö onkin ollut yksi tärkeimmistä yhdistyksen tehtävistä.  Edustus alan työnantajajärjestössä ja viheralan työehtosopimuksen aikaansaaminen ovat tärkeitä saavutuksia.

1990-luvun loppupuolella Markku Uusitalon puheenjohtaja- ja Jouko Aksolan sihteerikaudella yhdistyksen tiedotus- ja koulutustoiminta saivat uutta puhtia. Yrittäjäpariskunta Markku ja Raakel  Uusitalo tekivät merkittävän työrupeaman samoihin aikoihin myös yhdistyksen varainhoitajana. 

Seuraavan puheenjohtajan Olavi Järvenpään kaudella lukuisat retket ja opintomatkat vakiintuivat. Merkille pantavaa on kaiken aikaa ollut jäsenistön halu toimia ja tehdä yhdessä. Osallistujia on yhteisiin koulutuksiin, näyttelyjärjestelyihin ja opintomatkoihin on ollut kiitettävästi. Samoihin aikoihin vaikka pitkällisen jahkailun ja kehittelyn tuloksena yhdistys palkkasi oman toiminnanjohtajan. Hän lähti viemään lukuisia tärkeitä asioita määrätietoisesti eteenpäin. Yhteistyökumppanien ja jäsenten määrä lähti voimakkaaseen kasvuun. Tiedotuksesta tuli säännöllistä ja Viherympäristölehdestä tärkeä ilmoitus- ja tiedotuskanava. Seppo Närhi onkin ollut hyvin tärkeässä roolissa, vaikka puheenjohtajat määräajoin vaihtuvat. Töitä hänellä on todella riittänyt. Vähäisiä eivät ole lukuisten ulkomaanmatkojen tai koulutusten vaatima valmistelutyö. Kaikista näistä Seppo on suoriutunut erinomaisesti.

Yhdistyksen arvostus ja kannanottojen painoarvo on nykyään hyvä. Monia parannuksia on saatu aikaan mm. rakennus- ja ylläpitotyöselityksiin tai kuntasektorien rakennusmääräyksiin. Yhdistykselle laadittiin tämän vuosituhannen alussa 10-vuotissuunnitelma ja tulevien vuosien varalle kerättiin ns. puskurirahasto. Henrik Bossin puheenjohtajakaudesta lähtien on voitu  osoittaa varoja opintotöiden tukemiseen, tutkimustyöhön, puutarhamuseon tukemiseen ja kotimaisiin ja kansainvälisiin ammattitaitokisoihin. Jälkimmäisessä työssä Henrik  oli hyvin aktiivisesti mukana. Monet yhdistyksen jäsenistä ovat toimineet järjestötoiminnassa vuosikymmeniä. Osaksi juuri tästä syystä VAR oli alullepanijana hakemuksessa, jonka ansiosta ensimmäisenä viherrakentajana Esko Alm sai vuonna 2009 presidentti Tarja Halosen myöntämän puutarhaneuvoksen nimen ja arvon.

Kuten tähänkin saakka, niin hyviä ratkaisuja odottavia haasteita on edelleen olemassa useita. Yksi sellainen on viheralan kausiluontoisuus. Vaikka ala muutoin onkin saanut arvostusta niin määräaikaiseksi jäävät työsuhteet rajoittavat merkittävästi ja erityisesti viheralan koulutukseen hakeutumisen innokkuutta. Yhdistys on aivan viime vuosina panostanut koulutuksen tehostamiseen. Siitä huolimatta pätevästä työvoimasta on ollut vuodesta toiseen pulaa. Jossain mielessä tämä on paradoksaalista, koska viherala on kuitenkin niitä harvoja aloja jopa eurooppalaisella tasolla, joka on kasvava ja vuodesta toiseen lisääntyvästi työvoimaa tarvitseva ja työllistävä toimiala.

Nykyiseltä nimeltään Viher-ja ympäristörakentajat ry:n jäsenistö koostuu pääasiallisesti pienistä yrityksistä. Tällä hetkellä mm. julkishallinto kilpailuttaa hyvin usein työurakoita niin suurina kokonaisuuksina, ettei useimpien yritysten resurssit niihin yksinään riitä. Kausiluontoinen toiminta ja verkostoituminen näyttää kuitenkin olevan vielä ongelmallinen yhdistelmä. Yhdistyksen tärkeä työsarka ja edunvalvontatehtävä tulevaisuudessa onkin huolehtia siitä, että oman alamme erityisosaamista kilpailutetaan ja tilataan myös  jäsenistön yrityskohtaisen kapasiteetin mukaan. Siitä on varmaan hyötyä sekä tilaajalle että urakoitsijalle.

Näillä täydennyksillä tervehtien,

Esko Alm  Jyväskylästä

puutarhaneuvos, Keski-Suomen Puutarha-Apu Oy